Yleisesti avoliittolakina tunnettu laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta astui voimaan huhtikuun alusta. Lakia sovelletaan sellaisiin avopareihin, jotka ovat asuneet yhteisessä taloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on yhteinen lapsi. Näin ollen alle viisi vuotta kestänyt avopuolisoiden yhteisasuminen jää lain sääntelyn ulkopuolelle, ellei puolisoilla ole huollossaan yhteistä lasta. Viiden vuoden yhteisasumisen määräaika lasketaan kuitenkin alkamaan taannehtivasti jo ennen lain voimaantuloa. Tämä on hyvä pitää mielessä lain soveltamisedellytysten täyttymistä mietittäessä.

Avopuolisoiden omaisuus kuuluu lähtökohtaisesti sille puolisolle, jonka nimiin se on hankittu. Mikäli omistajaa ei pystytä osoittamaan, katsotaan omaisuuden kuuluvan molemmille puolisoille yhteisesti yhtäläisin osuuksin. Avopuolisoilla on luonnollisesti sekä liiton aikana että sen jälkeen oikeus sopia omaisuusjärjestelyistä keskenään. Arkielämässä se ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Avoliittolaki luokin pelisäännöt puolisoiden omaisuuden jakamiseen pitempään kestäneen yhteisasumisen purkautuessa, kun keskinäiseen sopimiseen ei enää löydy molemminpuolista tahtoa.

Avopuolison tai kuolleen puolison perillisen vaatiessa suoritetaan liiton päättymisen jälkeen omaisuuden erottelu. On hyvä muistaa, että avoliitto voi päättyä avoeron lisäksi myös toisen puolison kuolemaan, jolloin perinnönjättäjän perillisten oikeudet realisoituvat. Erottelussa molempien puolisoiden omaisuus erotetaan ja mahdolliset yhteisomistussuhteet puretaan erottelun loppuunsaattamiseksi. Erottelua varten avopuolisolla tai puolison perillisellä on oikeus hakea pesänjakajaa erottelun toimittamisen suorittamiseksi.

Avoliittolakiin ei sisälly avioliittolaista tuttuja tasinkosäännöksiä. Avopuolisoilla ei lähtökohtaisesti ole ”avo-oikeutta” varakkaamman puolison omaisuuteen. Sen sijaan laki mahdollistaa puolison vaatimaan toiselta puolisolta hyvitystä, mikäli hän on omalla panoksellaan auttanut puolisonsa omaisuuden säilyttämistä tai kartuttamista. Hyvityksen saaminen edellyttää lisäksi, että omaisuuden jakaminen pelkästään omistussuhteiden perusteella johtaisi toisen puolison perusteettomaan etuun kumppaninsa kustannuksella. Hyvitykseen oikeuttava panos yhteistalouden hyväksi voi olla esimerkiksi työ- tai rahapanoksen sijoittaminen toisen puolison nimissä olevaan omaisuuteen.

Miten oikeustila sitten muuttuu, kun uusi laki on nyt voimassa? Ensinäkin on tärkeää muistaa, että laki soveltuu vain osaan avoliitoista. Alle viisi vuotta kestäneisiin lapsettomiin liittoihin lakia ei laisinkaan sovelleta. Avoliittolaki tarjoaakin suojaa lähinnä vakiintuneiden avoliittojen purkautuessa. Tällöin heikomman avopuolison suojan tarve onkin usein suurempi. Lisäksi avoliittolaki on valtaosin tahdonvaltaista oikeutta. Puolisot voivat sopia keskinäisistä suhteistaan edelleen lain voimaantulosta huolimatta. Ainoastaan oikeudesta vaatia omaisuuden erottelua tai pesänjakajan määräämistä ei voi tehokkaasti luopua sopimalla. Lain keskeisenä tavoitteena on ollut estää heikompaa kumppania putoamasta ”tyhjän päälle” parisuhteen päättyessä. Tältä osin avoliittolaki tuo turvaa erityisesti silloin, kun varakkaampi puoliso yllättäen kuolee. Avoliittolaki ei kuitenkaan tee avoliitosta avioliittoa, vaan avoliitto säilyy edelleen taloudellisessa mielessä joustavana kahden ihmisen välisenä yhteisasumisen muotona.